Potkutellen

Olipas mukava potkutella ;) ...12 km.

Matkalla tapasin tuttavan, joka käyttäytyi todella tökerösti ... käveli vastaan, mutta en heti tuntenut.
Käännyin takaisin ja lähdin hänen peräänsä. Tervehdin iloisesti ja kysyin: "Hei Pirkko, mitä kuuluu?"
"Hei. Minulla on nyt niin kiire; en ehdi jutella. " hän vastasi tylysti, ja käveli eteenpäin.
Hänellä oli molemmissa käsissä painavan näköiset kassit.

Potkuttelin rinnalla ja jutustelin.
"Joko 'kurssi' on päättynyt?" kysysin.
"Tänään loppuu. Minulla on hirveä kiire saada nämä kirjat painoon tänään." hän jatkoi.
"No, laita ne pussit tuohon etukoriin, niin autan sinua." ehdotin (ystävällisesti).
"Ei. Minulla on kiire ja haluan viedä nämä kävellen." hän tokaisi.
(...enpä tainnut riittävän äkkiä tajuta, että olin epätoivottu!)
.... potkaisin pyörän liikkeelle, sanoin "...no, hyvää kesää sitten!" ja jatkoin matkaani.
Kuulosti, kuin hankin olisi sanonut "hyvää kesää".

Onneksi raikas tuuli haihdutti tukkoisen kohtaamisen! ;)
... mutta, johonkin aivolohkoon se tapaaminen vaikutti, sillä muistin huonosti menomatkalla kulkemani reitin, kun yritin palatessa löytää pyörästä pudonneen lukkovaijerin.


Onneksi SportTracker oli päällä. (lukkoa ei silti löytynyt)